Heinäkuussa ilmestyi sähköpostiin viesti, että voinko järjestää hopeakorukurssin polttariporukalle. Minulla on ns. minikultasepänpöytiä 10 kpl ja heitä oli tulossa 9 henkilöä. joten työkalujen puolesta sen pitäisi onnistua. Sitten vaan työhuonetta mittailemaan ja hakemaan varastosta toinen pöytä ja vaivaamaan aviomiestäni avuksi. Hän tuki ruuvipuristimilla 2 pöytää L-malliseksi kokonaisuudeksi. Ja mittausten perusteella työhuoneeni on 20 neliötä, wau.
Joten vastasin heille, että onnistuu, heinäkuun puolessa välissä, tervetuloa! Onneksi he olivat hyvissä ajoin liikkeellä, että kerkesin tilata melkein puoli kiloa hopealankaa ja 10 hopealukkoa lisää. Tarjoiluna oli raikasta hiilihappovettä.
Polttariporukan nopeimmat saivat aikaiseksi vielä korvakorut rannekorun lisäksi. Harmikseni niistä ei ole valokuvaa, sillä ne olivat kiillotusrummussa.
Jälkikäteen sain tietää, että morsian oli minun sukulaisen kaveri :)
Ehkä eniten yksityistilaisuudesta nautti assistenttini Jeni-koira, joka sai silityksiä jopa koiraportin taakse.
